Minna Långström & Leah Beeferman: Photosonic Landscapes in Color

16 Oct — 20 Nov 2020

Location: SOLU

[suomenkielinen teksti alla]

Minna Långström & Leah Beeferman


SOLU Space, Luotsikatu 13, Helsinki
Wed–Sat 12–16h or by appointment

Artists Minna Långström and Leah Beeferman have in their previous artistic and academic work both dealt, in various ways, with scientific images and how they relate to cultural ideas surrounding the concept of image.

In their Photosonic Landscapes in Color exhibition, both artists present new experimental works. They explore images as scientific tools, or as other forms of information, and as physical entities consisting of pixels or pigment grains correlating to a physical object sensitive to light.

Minna Långström's video installation Photosphere is a meditation on the materiality and other aspects of the work of a solar astronomer, Sara Martin, who works out of her garden in Pasadena, California. Surrounded by lemon trees, and with the San Gabriel Mountains in the background, she operates her telescope during sunlight hours and records films and timelapse videos to use as her research material. Before the paradigm switch to digital video, 16 – and 35 mm film was used by solar astronomers for studying the sun. "The developed films were delivered about once a week. We had a viewing room that could be completely darkened, and equipped with 16-mm and 35-mm projectors where I spent hours studying the time-lapse films and making notes about what could be seen, measured, and analyzed." Martin mentions that in the past the films were developed in the same darkrooms that the film industry used. 

Photosphere aims to reflect on specifically the usage of film within this type of research, the images of the sun that Martin has recorded, and the principles involved behind these kinds of scientific images in relation to other usages of film. The installation plays with the notion of color as an aesthetic, phenomenological and scientific value. The concept of true color isn't of much use for astronomers, geologists or astrobiologists, while the notion of false color will deliver new knowledge. This manipulation of photographic material is deeply connected to how our eyes perceive the world, as it extends the vision beyond what is possible with the unaided eye.

Långström’s recent film The Other Side of Mars explores the epistemology of Martian photography, documenting the work of several Mars scientists and engineers on NASA’s Mars missions. While filming at the Jet Propulsion Laboratory and neighbouring observatories in Pasadena, the film team met Sara Martin as she gave them filming access to the Stony Ridge observatory. Långström later visited Martin and herself filmed an interview with Martin in her garden, as Martin’s own work seemed fascinating and her workspace enticing. Two years later, during the fall 2019, after a screening of The Other Side of Mars at a film festival in the Czech Republic, a solar astronomer approached Minna Långström and asked how she knew Sara Martin, who’s name had appeared in the film’s end titles. It became evident that Sara Martin’s research is well known within the solar astronomy community and her discovery regarding the so-called chirality of solar filaments are “part of text book teaching”. Martin’s biography has recently been published and is presented in addition to the artistic research material of the exhibition.

Leah Beeferman shot The Elements during her third visit to Kilpisjärvi, northern Finland, in June 2019 - when the sun doesn't set. The video, with voiceover text she wrote and read, explores what it means to observe and measure a landscape. What is an observation, and what does it mean to measure? The Elements builds an experience of Kilpisjärvi from several juxtapositions: layered images, offering multiple views of the landscape at once; contrasting poetic language with numerical/scientific description; and considering Kilpisjärvi's wind and weather alongside data about wind and weather in outer space. How do we express what we measure, in images or in words? What is an image, when all experiences – regardless of their source – end up as pictures in our minds?

Watch a trailer for The Elements at vimeo.

- -

Minna Långström is a media artist and filmmaker from Helsinki, Finland. Her artistic work consists of participatory cinematic installations, short films and documentaries. Her work processes tend to be extensively researched and interdisciplinary. Her latest film The Other Side of Mars (56 min, 2019) brought her in contact with geologists, astrobiologists and Nasa engineers involved with the current Mars missions. Premiering at the DocPoint Documentary Film Festival 2019, and screened at festivals around the world, the film looks at the role of images in these missions. 

Långström's previous films and artwork have been selected to numerous film festivals and exhibited at museums such as Kiasma Museum of Contemporary Art and Frankfurter Kunstverein and in galleries such as InterAccess gallery in Toronto. Långström was an assistant professor in Moving Image at the Academy of Fine Art in Helsinki 2008-2012, where she also developed course concepts critically connecting media art, science and technology. She has been an artist in residency at FACT, Liverpool, IASPIS, Stockholm and Space Studios for Art and Technology in London.

Leah Beeferman works with landscape through digital image-making, photography, video, text and sound. Her work explores the relationships between observation and abstraction, natural and digital, physical and experiential. She has had solo exhibitions at Rawson Projects, New York and Sorbus, Helsinki. Recent two-person or group exhibitions include Fiskars Village Biennial, Finland; Sirius Arts Centre, Ireland; Klaus von Nichtssagend, New York; The Anderson, Richmond; Galaria Nara Roesler, São Paolo; Studio 17, Stavanger; Bass & Reiner, San Francisco; and Fridman Gallery, New York.

Beeferman has participated in many residencies, including LMCC Workspace, New York; The Arctic Circle, Svalbard; Mustarinda, Finland; Digital Painting Atelier, OCAD, Toronto; and Sirius, Ireland. Her work has been discussed in publications including BOMB, Objektiv, Temporary Art Review, Art in Print, Taupe Magazine and ArtPulse. In 2016 she published an artist book, Triple Point, with Lodret Vandret Copenhagen. She received an MFA from Virginia Commonwealth University (2010) and a BA from Brown University (2004) and was the recipient of a Fulbright Scholar Grant to Finland (2016-17). Beeferman is now based in Providence, where she is an adjunct lecturer at Brown University and a critic at RISD.

The making of Photosphere has been supported by The Swedish Cultural Foundation in Finland.




The exhibition is part of Biofriction, a European collaboration project committed to supporting bioart and biohacking practices. The Biofriction project is co-funded by the Creative Europe Programme of the European Union.

Image above: Leah Beeferman, The Elements, 2020. Still from video.
Image below: Minna Långström, Photosphere, 2020. Still from video.

- - - -

Minna Långström & Leah Beeferman

SOLU-tila, Luotsikatu 13, Helsinki 
Avoinna ke-la klo 12-16 tai sopimuksesta

Taiteilijat Minna Långström ja Leah Beeferman ovat aiemmassa taiteellisessa ja akateemisessa työssään käsitelleet eri tavoin tieteellisiä kuvia ja niiden suhdetta kulttuurisiin, kuvan käsitteeseen kytkeytyviin ideoihin. Photosonic Landscapes in Color -näyttelyssä nähdään Långströmin ja Beefermanin uusia kokeellisia teoksia. Niissä taiteilijat lähestyvät kuvia tieteellisinä työkaluina ja tiedon toisenlaisena muotona sekä fyysisinä, valoherkkien objektien kanssa korreloivina entiteetteinä, jotka koostuvat pikseleistä tai pigmenttirakeista.

Minna Långströmin videoinstallaatio Photosphere pohdiskelee Aurinkoa tutkivan tähtitieteilijä Sara Martinin työtä ja sen materiaalisuutta. Martin työskentelee puutarhassaan Kalifornian Pasadenassa. Sitruunapuiden ympäröimänä ja San Gabriel Mountains -vuoret taustallaan hän tähyää teleskoopillaan vuorokausien valoisaan aikaan ja nauhoittaa videokuvaa ja timelapse-videoita tutkimusmateriaalikseen. Ennen paradigmanvaihdosta digitaaliseen videokuvaan Aurinkoa tutkivat tähtitieteilijät käyttivät työssään 16- ja 35-millimetristä filmiä. ”Kehitettyjä filmejä toimitettiin noin kerran viikossa. Meillä oli katseluhuone, jonka sai pimennettyä täysin ja jossa oli 16-millisiä ja 35-millisiä projektoreita, missä vietin tunteja tutkien timelapse-filmejä ja tehden muistiinpanoja siitä, minkä saattoi nähdä, mitata ja analysoida.” Martin mainitsee, että menneisyydessä filmit kehitettiin samoissa pimiöissä, joita elokuvateollisuus käytti. 

Photosphere-teoksen erityisfokus on filmin käytössä osana tämäntyyppistä tutkimusta, Martinin nauhoittamissa Auringon kuvissa sekä periaatteissa, jotka liittyvät tieteelliseen kuvitukseen erotuksena toisenlaisista elävän kuvan käyttötarkoituksista. Installaatio leikittelee käsityksellä väristä esteettisenä, fenomenologisena ja tieteellisenä arvona. Todellisen värin käsite ei ole erityisen hyödyllinen tähtitieteilijöille, geologeille ja astrobiologeille, kun taas pseudovärit tuottavat uutta tietoa. Tämä valokuva-aineiston manipulaatio on syvällisessä yhteydessä siihen, kuinka silmämme havainnoivat maailmaa, laajentaen näkökykyämme yli sen, minkä paljas silmä voi erottaa.

Långströmin tuore elokuva The Other Side of Mars keskittyy Marsin valokuvauksen epistemologiaan dokumentoiden useiden Mars-tieteilijöiden ja -insinöörien työtä NASAn Mars-projekteissa. Kuvatessaan Jet Propulsion Laboratoryssa ja sen läheisissä observatorioissa Pasadenassa filmiryhmä tapasi Sara Martinin, joka myönsi heille kuvausluvan Stony Ridge -observatorioon. Långström tapasi Martinin myöhemmin ja kuvasi tästä haastattelun puutarhassaan kiinnostuttuaan Martinin työstä ja lumouduttuaan hänen työtilastaan. Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 2019 The Other Side of Mars -näytöksen jälkeen tšekkiläisillä elokuvafestivaaleilla tähtitieteilijä lähestyi Minna Långströmiä ja kysyi, kuinka hän tunsi Sara Martinin, jonka nimi mainittiin elokuvan lopputeksteissä. Selvisi, että Sara Martinin tutkimus on laajalti tunnettua Aurinkoon keskittyvän tähtitieteen yhteisön keskuudessa ja hänen löytönsä koskien Auringon säikeiden kiraalisuutta ovat osa alan perustason opetusta. Martinin biografia on julkaistu hiljan ja on esillä näyttelyssä taiteellisen tutkimusmateriaalin ohella.

Leah Beeferman kuvasi The Elements -teoksensa vierailullaan Kilpisjärvellä Pohjois-Suomessa kesäkuussa 2019 – ajanjaksona, jolloin aurinko ei laske. Video, jonka ääniraitana Beeferman lukee kirjoittamaansa tekstiä, syventyy maiseman havainnoimiseen ja mittaamiseen. Mikä havainto on, ja mitä mittaaminen tarkoittaa? The Elements kuvaa Kilpisjärveä useiden rinnastusten kautta: päällekkäisillä kuvilla, jotka esittävät maisemaa useista eri näkökulmista yhtä aikaa, runollisen kielen ja tieteellisen, numeerisen datan vastakkainasettelulla sekä tarkastelemalla Kilpisjärven tuulisuus- ja säätietoja rinnakkain ulkoavaruutta koskevien vastaavien tietojen kanssa. Kuinka ilmaisemme sen, mitä mittaamme, kuvin tai sanoin? Mikä kuva oikeastaan on, kun kuitenkin kaikki kokemuksemme, alkuperästään riippumatta, päätyvät lopulta mielensisäisiksi mielikuviksi?

Katso The Elements -teoksen traileri: https://vimeo.com/454923333

- -

Minna Långström on mediataiteilija ja elokuvantekijä Helsingistä. Hänen taiteellinen työnsä koostuu osallistavista elokuvainstallaatioista, lyhytelokuvista ja dokumenteista. Laaja monialainen tutkimus kuuluu hänen työskentelytapaansa. Osana viimeisimmän elokuvansa The Other Side of Mars (56 min, 2019) toteutusta hän neuvotteli geologien, astrobiologien ja Mars-projekteissa työskentelevien NASAn insinöörien kanssa. Helsingin DocPoint-dokumenttielokuvafestivaaleilla 2019 ensi-iltansa saanut ja festivaaleilla eri puolilla maailmaa esitetty elokuva pohdiskelee kuvien roolia Mars-projekteissa.

Långströmin aiemmat elokuvat ja teokset ovat olleet esillä lukuisilla elokuvafestivaaleilla, museoissa kuten Nykytaiteen museo Kiasma ja Frankfurter Kunstverein sekä gallerioissa kuten Toronton InterAccess. Långström toimi 2008–2012 apulaisprofessorina Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa, missä hän kurssikonsepteja, joissa yhdistellään kriittisesti mediataidetta, tiedettä ja teknologiaa. Hän on toiminut taiteilijana residensseissä Liverpoolin FACTissä, Tukholman IASPISissa sekä Lontoon Space Studios for Art and Technologyssa.

Leah Beefermanin työ keskittyy maisemiin medioinaan digitaalinen kuvanmuodostus, valokuvaus, video, teksti ja ääni. Työssään hän tutkii havainnon ja abstraktion, luonnollisen ja digitaalisen sekä fyysisen ja koetun suhdetta. Hänellä on ollut soolonäyttelyitä New Yorkin Rawson Projectsissa ja Helsingin Sorbuksessa. Hänen viimeisimpiin yhteistyönäyttelyihinsä kuuluvat Fiskars Village Art & Design Biennale Suomessa, Sirius Arts Centre Irlannissa, Klaus von Nictssagend New Yorkissa, The Anderson Richmondissa, Galaria Nara Roesler São Paulossa, Studio 17 Stavangerissa, Bass & Reiner San Franciscossa sekä Fridman Gallery New Yorkissa.

Beeferman on työskennellyt residensseissä kuten LMCC Workspace New Yorkissa, The Arctic Circle Svalbardissa, Mustarinda Suomessa, OCAD Universityn Digital Painting Atelier Torontossa sekä Sirius Irlannissa. Hänen töitään on käsitelty julkaisuissa kuten BOMB, Objektiv, Temporary Art Review, Art in Print, Taupe Magazine ja ArtPulse. Vuonna 2016 hän julkaisi taiteilijakirjan Triple Point Kööpenhaminan Lodret Vandretin kanssa. Beeferman on suorittanut MFA-tutkinnon Virginia Commonwealth Universityssä (2010) sekä BA-tutkinnon Brown Universityssä (2004), ja hänelle myönnettiin Fulbright-apuraha Suomeen (2016–2017). Beeferman toimii tällä hetkellä Providencessa, missä hän toimii sopimuspohjaisena luennoitsijana Brown Universityssä ja kriitikkona RISD:ssä.

Photosphere-teos on toteutettu Svenska kulturfondenin tuella.




Näyttely on osa eurooppalaista Biofriction-yhteistyöprojektia, jonka tarkoitus on biotaiteen ja biohakkeroinnin käytäntöjen tukeminen. Biofrictionia tukee Euroopan Unionin Luova Eurooppa -ohjelma.

Kuva yllä: Leah Beeferman, The Elements, 2020. Still-kuva videosta (yksityiskohta). 
Kuva alla: Minna Långström, Photosphere, 2020. Still-kuva videosta (yksityiskohta).